Home > Work > Yöperhonen
1 " Selviäminen on paras kosto tässä maailmassa. Minä haluan peitota tämän kurjan kuolemanloukon ja luoda elämää. "
― Katja Kettu , Yöperhonen
2 " Kahlaamme kielojen ja metsätähtien seassa koivumetsässä. "
3 " Kostjan rintakehä kohoilee loimuavan taivaanrannan tiellä, niin että tulen varjosta valoon ja vaivun pimeyteen takaisin. "
4 " Ihoa polttava, mieltä kärventävä elämänvimma oli syttynyt minuun kodassa. Tahdoin elää. Minun täytyi pysyä elossa. Mutta mikä vielä tärkeämpää, niin piti Varpusenikin. "
5 " Tähtikirkkaalta yötaivaalta tipahtelevat lumikiteet sulivat sihisten iholle. Aina välissä sävähti mustaan avaruuteen tulisia revonsoihtuja, jotka liehuivat ja laajenivat, värisivät ja keijasivat kuin valtavat aaveet ja taas häipyivät pimeyteen. "
6 " Lakoan matalaan koivikkoon lääpättämään. Yönhiljainen henki käärii tunturit sinipunervaan vetäen lompolon ylle hämyisen verhon, jonka suojissa saan rauhassa levähtää. Pimeä laskeutuu hankien ylle, taivaanranta sammuu. Kuuntelen. "
7 " Valo lankesi minuun kuin maaginen puhe. Pilvet kirjoittivat tundraan voimakkain vedoin, maa liikkui ja kimalteli kuin se olisi täynnä miljoonia hyönteisiä jotka kantavat kristallisia routasirpaleita meren suuntaan. "
8 " Pirtti tuoksuu koivuhaloille, pihkalle ja Elnan hauduttamalle voiteelle. Istun ikkunan ääressä. Kostja rasvailee pistoolinsa piippua pienellä rassilla, lipas on turvallisesti pöydällä. Pimenevässä illassa leijuvia poppelinhöytyviä sekoittuu Aleksei Ignatenkon piipunsavuun ja ulkolyhdyn lynkeeseen. "
