Piippuhylly QUOTES

2 " Solmuruoskien vinkuna, kahleiden kalina, löyhkäävä lastiruuma, ilman vähyys, ihmislihalla tehdyt kauppatoimet. Minua lohduttaa ajatus, että tämä kaikki loppuu aikanaan. Että pääsen äitini ja isoisoäitini keralla sinne jonnekin, missä henget elävät. Olen koettanut miettiä maailmaa ja ymmärtää sen suuruutta ja äärtä. Osaksi olen vain pieni oksa tässä kaikessa, hirssinjyvä suuressa huhmareessa. "

― Katja Kettu , Piippuhylly

4 " Niin, murhe ja parku on ikiaikaista ja meille kaikille perisamaa. Mutta on olemassa muutakin, ja siitä muusta tahdon sinulle kertoa. Kuten äitisi monesti sanoi: Ei pidä surra kuolleita. Pitää surra niitä, jotka pelkäävät kuollakseen. Sillä kuolleet ovat jo levossa, eikä heidän rauhaansa sovi puuttua. "

― Katja Kettu , Piippuhylly

6 " Että rakastetun ihmisen sielu on kuin karhea kivi, jonka valtameri on vaatonut linnunmunaiseksi, ja se ajatus on lohdullinen pidellä ja katsoa. "

― Katja Kettu , Piippuhylly

8 " Ehkä olen saanut kerrotuksi sinulle edes jotakin hyvää maailmasta. Raottanut sitä raskasta kamanaa, joka erottaa ihmisyyden tuonpuoleisesta. "

― Katja Kettu , Piippuhylly

10 " Käyskelin edestakaisin laskuvesihärmeessä, nautin ajatuksia, jotka olivat samaan aikaan laajoja kuin horisontti ja piskuisia kuin pienin reutojämä vuonolla. Aloin päästä sisään maisemaan. Jääkyyhkysten parvet, suulien hajauvat ja taas kokoontuvat nauhat, Seitakallion kiislojen kiljuva kaupunki, mistä pyysin lintuja haaveilla kuin huonekärpäsiä. Merta opin rakastamaan, suurta, arvaamatonta jättiläistä. Välillä se viskeli antejaan kuin kevätkeiju, suruttomasti ja kevytkenkäisesti. Välillä se esiintyi ahnaana ja itarana varkaana, joka otti miehen aluksineen, nieli ja imeskeli ja vasta tarkoin luut kaluttuaan heitti jonnekin Pummangin taakse vaalenemaan. "

― Katja Kettu , Piippuhylly

12 " Kenties joku joskus jossain kaukaisessa maassa löytää tämän ja lukee kirjoitukseni. Siten minäkään en unohdu. "

― Katja Kettu , Piippuhylly