" Käyskelin edestakaisin laskuvesihärmeessä, nautin ajatuksia, jotka olivat samaan aikaan laajoja kuin horisontti ja piskuisia kuin pienin reutojämä vuonolla. Aloin päästä sisään maisemaan. Jääkyyhkysten parvet, suulien hajauvat ja taas kokoontuvat nauhat, Seitakallion kiislojen kiljuva kaupunki, mistä pyysin lintuja haaveilla kuin huonekärpäsiä. Merta opin rakastamaan, suurta, arvaamatonta jättiläistä. Välillä se viskeli antejaan kuin kevätkeiju, suruttomasti ja kevytkenkäisesti. Välillä se esiintyi ahnaana ja itarana varkaana, joka otti miehen aluksineen, nieli ja imeskeli ja vasta tarkoin luut kaluttuaan heitti jonnekin Pummangin taakse vaalenemaan. "

― Katja Kettu , Piippuhylly