Home > Author > Saara Turunen
1 " Ei kulu kauaakaan, kun palaan jälleen kotimaahani töitteni äärelle. Tekee mieli syleillä kaikkea näkemääni, niin ikävä minulla on ollut. En ole ennen huomannut, miten kauniita pilvet ovat täällä, miten raikasta on ilma ja jotain viehättävää siinä, miten kalvakat kanssaeläjät kävelevät tyynesti katuja, jonottavat vuorojaan puupaneloiduissa auloissa ja miten erityinen esine on mattopiiska. Ja kuinka mukava on puhua omaa kieltä, kuunnella sen sorinaa, soittaa ystäville ja mennä katsomaan esitystä, jossa ihonvärisiin asuihin pukeutuneet naiset ottavat asentoja teatterisalissa. Erityisesti olen kaivannut työtäni, paitsi itse kirjoittamista myös sellaista tunnetta, että kirjoituksiani odotetaan ja mielipiteitäni kuunnellaan, että sovitulla kellonlyömällä minun tulee olla jossakin tietyssä paikassa mukanani papereita ja muistiinpanoja ja saan tuntea itseni hyödylliseksi. Sanoja voi toki laittaa paperille muuallakin, mutta lopulta ne tulevat todeksi vasta sitten kun ne julkaistaan ja joku ne lukee. Barcelonassa töitäni ei tunneta, ja puheeni siitä, että kirjoitan jotakin, merkitsevät mieheni perheelle lähinnä sitä, että minulla on hauska harrastus, joka on mukava mainita, kun sukulaisia tulee kylään. Mutta Helsinkiin päästyäni otan pyöräni ja ajan halki kaupungin, nautin tuulen suhinasta puiden latvoissa ja menen tapaamisiin, joissa juodaan kahvia ja puhutaan kohtauksista ja dramaturgioista, ja silloin kaikessa piilee tarkoitus, ja tuntuu, että olen onnellinen. "
― Saara Turunen , Järjettömiä asioita
2 " Olen saanut tarpeekseni. Olen kyllästynyt tähän vanhojen kalsareiden hajuun joka nurkassa. Jos itse saisin päättää klassikoiden kaanonin, päättäisin toisella tavalla. Niinpä lupaan itselleni, etten kuluttaisi enää aikaani sellaisiin teoksiin, joissa ei olisi mitään minulle. En lukisi niitä, en katsoisi niitä teattereissa enkä elokuvissa. En kirjoittaisi niistä enkä mainitsisi niitä keskusteluissa. Päätän, etten viittaisi elämäni aikana enää yhteenkään sikamiehen teokseen. Koko muu maailma viittaisi niihin joka tapauksessa, joten minun huomiotani ne eivät saisi. Tästä lähtien keskittyisin vain taiteeseen, jossa naisella olisi jokin muukin tarkoitus kuin olla tyttöystävä, seurata vierestä miehen touhuja ja kysellä vähän väliä, että mitä sinä nyt oikein taas meinaat, etkö tulisi jo kotiin, oletko tullut hulluksi ja ovatko kaikki rahat menneet. "
― Saara Turunen , Sivuhenkilö
3 " Katselen pukumiehiä, jotka kahistelevat sanomalehtiä, ja katselen äitejä, jotka yrittävät saada vauvaa juomaan tuttipullosta ja kysyvät hymyillen, voisinko lämmittää pulloa hetken vesihauteessa, ja totta kai minä voin. Katselen tyttöjä, joilla on kalliit käsilaukut ja paksut kaulaliinat ja jotka juovat kuumaa maitoa puolen litran mukeista ja kantavat paksuja kirjapinoja mukanaan ja puhuvat jonkin elokuvan kuvauksista, ja minusta tuntuu, että kaikilla ihmisillä on paikka maailmassa ja he kuuluvat jonnekin. Vain minä olen ilmassa leijuva paperiroska, joka lentää sinne, minne tuuli sitä kuljettaa. "
― Saara Turunen , Rakkaudenhirviö
4 " Kun katselen heitä, mieleeni tulee se prinsessa, joka ei pystynyt nukkumaan, koska tunsi herneen sadan patjan alta. Uskon, että hekin varmasti heräisivät herneen aiheuttamaan häiriöön. Minä olen puolestani aivan toisenlainen. Teen kerran kokeenkin. Laitan patjan alle perunan, koska talostamme ei löydy yhtään hernettä. Nukun kuin tukki aamuun asti, vaikka patjoja on sadan sijasta vain yksi. Olen pettynyt. Minusta ei koskaan tule oikeaa prinsessaa. En koskaan pyörry tai joudu sairaalaan, vaikka myrskyt raivoaisivat ja kaupungit sortuisivat. En ole edes millekään allerginen. "
