Home > Work > Postia Saturnukseen
1 " Koska hän on yksin, yksinenkä voi auttaa, koska hänen kipunsaon naskali vasemman keuhkoni läpi,koska minulla on avuttomat märät kädet jaluoja että niitä vihaan, sillä rakastanvahvoina loistavia lyhtyjä, mutta hän on yksin ja hän on peii,musta lampi ryteikön keskellä, hänessä näenorpouteni, sameuteni, enkä muuta haluakuin hänet sisääni ja kokonaan hänestä eroon. "
― , Postia Saturnukseen
2 " (Pohjatuuli)Loputtomasti routavuosia, jääsoraa,valtamerihaudan valotonta vettä.Se on vain todettava, jatkettava piirtämistäverisellä kädellä. Itkin komerossasilmät umpeen: en ikinä, ikinä nouse tästä.Että muillakin on ollut soita, sysilähteitä,kaasu-uuneja. Hain niitä silmiä, Virginiaa, Sylviaa,Kristiinaa, päädyin tyrmän pimeyteen.Käytävässä harhaili karrelle palanut hahmo,yksin, nimensä unohtanut.Aika on veitsenisku vatsaan. Sitten tylppä särky,tykyttävä hermovika. Mikä on vain todettava,ei kipulääkkeitä, on käveltävä, mielettömänä,hukuttavat pyörteet heti ihon pinnan alla "