" Niiskun unikuoppa näytti kaikkein kuivimmalta.
-Siirry vähän, Hemuli sanoi. -Minun vuoteeseeni on satanut.
-Se on pahinta sinulle itsellesi, sanoi Niisku ja kääntyi toiselle kyljelleen.
-Siksi minä ajattelin nukkua sinun kuopassasi, Hemuli selitti. -Älä nyt turhia niiskuta.
Mutta Niisku vain urahti hiukan ja jatkoi uniaan. Silloin Hemulin sydän täyttyi kostonhalusta, ja hän kaivoi hiekkaan kanavan oman kuoppansa ja Niiskun kuopan välille.
-Tuo oli epähemulimaista, sanoi Niisku ja nousi istumaan märässä huovassaan. -Mutta en olisi ikinä uskonut, että sinä keksisit noin nokkelan tempun! "

― Tove Jansson , Finn Family Moomintroll (The Moomins, #3)