" Kreikan mytologian mukaiset ajanjaksot jaetaan kulta-, hopea- ja rauta-aikaan. Kulta-aika edusti paratiisimaista tilaa, jolloin vallitsi täydellinen oikeudenmukaisuus. Joet virtasivat maitoa, viiniä ja hunajaa, ja jumalat ja ihmiset elivät keskenään sovussa. Hopea-aikana kehittyivät vuoden kierto ja vuodenajat. Sotia ei ollut, ja yhteisöjä hallittiin matriarkaalisesti, äitivaltaisesti. Kun rauta keksittiin, sitä alettiin käyttää ensin auroihin, sitten myös aseisiin. Väkivallan lisääntyessä jumalat muuttivat vähitellen vuorille ja taivaaseen ja jättivät maan itsekkäiden valtataistelujen temmellyskentäksi.
Kreikan mytologiaa voi soveltaa niin, että kaikkina aikoina elää kaikkien aikojen ihmisiä. Kulta-ajan yksilöt uskovat olevansa kuolemattomia, ja heillä jumalyhteys toimii edelleen - muttei välttämättä ajantaju. Hopea-ajan sopuisat ihmiset pyrkivät rakentamaan rauhaa niin kansojen kuin yksilöiden välille. He ovat pasifisteja ja edesmenneen John Lennonin tavoin kaihoavat aikaa, jolloin ei olisi sotia vaan ihmiskunta olisi yhtä. Ikävä kyllä suuri osa nykyisessä maailmanajassamme elävistä henkilöistä edustaa omia etujaan ajavia rauta-ajan pyrkyreitä. "
― , Ajattomat arkkityypit: Kreikan mytologian merkitys nykyihmiselle
