" Kun taivas laski lasinkirkkaan giljotiininsa
leikatakseen ajasta sen iättömän sadun,
jota rakkaudeksi kutsutaan,
tiesi lumous loppunsa lähestyvän. Se meni aukiolle
ja heitti päästää loisteliaan miekkaliljaseppeleen.
Hitaasti, häpeissään se alkoi riisuutua
kirkkaasta kuumeesta ja palavasta vilusta.
Avasi harhan, ravisteli hurmion,
repäisi kangastuksen kahtia. "
― , Kootut mustelmat: Runoja ja lauluja