" Minulla on tavallaan ikävä Tuomasta, tavallaan ikävä jotain muuta, menetettyä ehkä. Menen Manun viereen sohvalle, painan pääni hänen kaulaansa ja saan juuri ja juuri sanotuksi, että olen väsynyt. Manu ottaa minut syliinsä ja sanoo, että ymmärtää. "

― Antti Holma , Kaikki elämästä(ni)