Home > Author > Kristiina Wallin >

" tässä huoneessa valo on valkoinen

joutsenet lentävät matalalla, siipien havina ja puiden
jos katsoisit minun sisääni
näkisit valonhehkuiset luut, lihasten säikeet, jänteet


suu auki hengitän valoa, valoruumis


säkillinen luita ja nestekiertoa, minun jaloissani
asuu ohrapellon karheus
yhdeksän suurta lintua kauan sitten



paiskautui maahan sähkölinjojen alle, työnsimme kottikärryt
pellon laitaan ja keräsimme vielä lämpimät ruumiit valkoiseksi kasaksi


sinun kätesi niin täsmälliset
sormien liikkeet matemaattisen tarkat, kun erotit
lihan luista, myöhemmin rakensit sulista ja puurimoista siivet


solmit ne valjailla olkapäitteni yli, kiristit nahkanauhat


jos ensimmmäinen tömähtää voimalinjoihin, muut
nousevat korkeammalle, mutta joskus onnettomuudet


ovat käsittämättömiä ja suuria




minä juoksin ohrapellolle selässäni yhdeksän linnun lento


silloinko opin hengittämään valoa silloinko
luut tihentyivät täyteen pellonpohjassa kumisevia askeleita, silloinko
kohosin ensimmäisen kerran ilmaan
ikään kuin päättäväisesti lentämällä olisin voinut


hyvittää voimalinjojen katkaiseman matkan


vai tuliko kipu vasta myöhemmin
kun en enää voinut kääntyä takaisin pihaan, kavuta sinun syliisi
auringon haalistaman puuvillakankaan ja ihon hajuun



tässä huoneessa valo on valkoinen,


jos kyykistyisit nurmikon reunaan, jos mekon kangas pingottuisi
selkänikamia vasten, jos kitkisit voikukan juuret silmäkuopistasi
ja katsoisit minua


näkisit valohehkuisen ruumiini, kuinka suu ammollaan hengitän
sisääni yhdeksän suurta lintua


ja kohoan taas, kevyenä ja valkoisena
ohrapellon ja voimalinjan yli, juuri riittävästi korkeutta


höyhenpuvussa valotaskuja
joihin työnnän sormet lämpimään, tunnustelen


menetyksen ja valon karheaa punosta "

Kristiina Wallin , Murtuneista luista


Image for Quotes

Kristiina Wallin quote : tässä huoneessa valo on valkoinen<br /><br />joutsenet lentävät matalalla, siipien havina ja puiden<br /> jos katsoisit minun sisääni<br />näkisit valonhehkuiset luut, lihasten säikeet, jänteet<br /><br /><br /> suu auki hengitän valoa, valoruumis<br /><br /><br />säkillinen luita ja nestekiertoa, minun jaloissani<br />asuu ohrapellon karheus<br /> yhdeksän suurta lintua kauan sitten<br /><br /><br /><br />paiskautui maahan sähkölinjojen alle, työnsimme kottikärryt<br />pellon laitaan ja keräsimme vielä lämpimät ruumiit valkoiseksi kasaksi<br /><br /><br />sinun kätesi niin täsmälliset<br /> sormien liikkeet matemaattisen tarkat, kun erotit<br />lihan luista, myöhemmin rakensit sulista ja puurimoista siivet<br /><br /><br />solmit ne valjailla olkapäitteni yli, kiristit nahkanauhat<br /><br /><br /> <i> jos ensimmmäinen tömähtää voimalinjoihin, muut<br />nousevat korkeammalle, mutta joskus onnettomuudet<br /><br /><br />ovat käsittämättömiä ja suuria</i><br /><br /><br /><br />minä juoksin ohrapellolle selässäni yhdeksän linnun lento<br /><br /><br /> silloinko opin hengittämään valoa silloinko<br />luut tihentyivät täyteen pellonpohjassa kumisevia askeleita, silloinko<br />kohosin ensimmäisen kerran ilmaan<br /> ikään kuin päättäväisesti lentämällä olisin voinut<br /><br /><br />hyvittää voimalinjojen katkaiseman matkan<br /><br /><br />vai tuliko kipu vasta myöhemmin<br /> kun en enää voinut kääntyä takaisin pihaan, kavuta sinun syliisi<br />auringon haalistaman puuvillakankaan ja ihon hajuun<br /><br /><br /><br /> tässä huoneessa valo on valkoinen,<br /><br /><br />jos kyykistyisit nurmikon reunaan, jos mekon kangas pingottuisi<br />selkänikamia vasten, jos kitkisit voikukan juuret silmäkuopistasi<br /> ja katsoisit minua<br /><br /><br />näkisit valohehkuisen ruumiini, kuinka suu ammollaan hengitän<br /> sisääni yhdeksän suurta lintua<br /><br /><br />ja kohoan taas, kevyenä ja valkoisena<br /> ohrapellon ja voimalinjan yli, juuri riittävästi korkeutta<br /><br /><br />höyhenpuvussa valotaskuja<br />joihin työnnän sormet lämpimään, tunnustelen<br /><br /><br /> menetyksen ja valon karheaa punosta