" - Jokin totuus kätkeytyy tähän murheeseen
ja siitä syystä haluan sitä kantaa,
sitä tutkiakseni.
En halua päästä ajattelemasta.
Se on ensimmäinen velvollisuutemme
luonnon alatijärjestäytymättömässä järjestyksessä.
Tuntea. Ja mitä enemmän tunnen
sitä enemmän olen olemassa.
Olemassaolo porrastuu tuntemista kohti
ikään kuin kaikki, jokainen kasvi, eläin
pyrkisi päästä kipua tuntemaan
ja osalliseksi ahdistuksesta.
Siihen ne pyrkivät kaikki,
tätä herkkua maistamaan,
tämän pitopöydän äärelle
epätoivoa juomaan,
alakuloisuutta syömään,
neuvottomuutta kantamaan,
vastuun ja masennuksen taakkaa hartioillaan pitelemään,
voimattomuuden tuntoa ruokkimaan,
kysymysten matoja elättelemään.
Älkää tahtoko tätä, eläimet,
älkää kurkottuko siihen kasvit.
Kaikki on teidän puhtaan olemisenne varassa. "
― Eeva Kilpi , Ennen kuolemaa: Runoja