" Nyt ei kannata puhua muuta kuin viimeisiä ajatuksia tai sitten jotain aivan pinnallista. Kumpikin on joka tapauksessa turhaa. Eniten minua oudostuttaa ettei voi taistella enää minkään puolesta eikä mitään vastaan kun kaikki on niin toisin, kun kaikki on jo pilattu. Miten jaloa olikaan puolustaa luontoa. Ei siinä muuta tarkoitusta elämälle kaivannut, ei varsinkaan kun oivalsi että elämä itse on tarkoitus. Oi että sai kokea sen tunteen. SItä vastaan me olemme rikkoneet, siinä on meidän syntimme: se mitä me olemme tehneet eläimille ja kasveille. On vaikea hengittää. Sanokaa minulle yksi asia jolla ihminen on hyödyttänyt luontoa. Olisi kaunista hiutua sitä muistellen. Nostaisin pääni pystympään, korahtelisin uljaammin, yrittäisin nähdä tässä kaikessa jotain suurenmoista. "