" He saattoivat suojella häntä liikaa.
He maalauttivat lavasteen kaupungin eteen.
Kun hän katsoi ulos, hän näki ihmeellisen
puutarhan ja sen takan vielä ihmeellisemmän,
liikkumattoman maiseman. Hän toivoi lahjaksi
ilmakivääriä, vierailijat toivat hänelle nukkeja.
Hän järjesti hirttäjäiset omenapuussa. Hän rakasti
krokotiileja, he hankkivat hänelle kaniinin.
Nyt lavasteessa, päärynäpuun kohdalla, on
kaksi aukkoa, joista hän ja kaniini ovat menneet. "
― Silene Lehto , Lumikin sydän