" Kun ajattelen sitä, Kristiania ja hänen intohimoista rakentamistaan, Mitekiä, meitä kaikkia, minut valtaa suru jolle en ole vieläkään löytänyt ulospääsyä. Ehkä se ei koskaan pääsekään pois. Ehkä suru jää minuun ja alkaa hiljalleen kasvattaa jotakin kaunista, sellaista mikä on helpompi kestää. "

― Marisha Rasi-Koskinen , Auringon pimeä puoli